Lestijärven kirkot

Ensimmäinen kirkko

Historia kertoo, että ensimmäinen kirkonpaikka on voinut olla ns. uhrikirkko eli pieni pyhäkkö katoliseen tapaan. Paitsi eränkävijöitä, liikkui näillä seuduilla jo keskiajalla sotilaita, jotka saattoivat käyttää erämaahan rakennettua kirkkoa. Lestijärvi nimittäin kuului Ruotsin ja Venäjän väliseen rajaseutuun, josta näiden valtakuntien välillä oli alituisia riitoja. Ehkäpä kuningas Kustaa VIII Knuutinpojan vuonna 1466 tekemä matka Lestijärvelle oli rajaseutujen ja niihin sidottujen joukkojen tarkastusmatka. De Ostrobothnia – teoksessa mainitaan, että Reisjärvelle, Lestijärven naapuriin oli v. 1656 rakennettu linnoitus eli skanssi estämään venäläisten hyökkäyksiä suomalaisten alueille. Erään tarinan mukaan linnoituksessa asui Jochum con Dol -niminen sotapäällikkö, jonka tytön Ingeborgin Lestijärvellä asunut sotapäällikkö Morolf ryösti.

Kirkkosaaren kirkko

Toinen kirkko sijaitsi mahdollisesti Kirkkosaaressa Tuikan kylän edustalla. Siitä on hyvin vähän tietoja. Todennäköisesti se on ollut edeltäjänsä kaltainen pieni uhrikirkko.

Saaren nimestä voidaan päätellä, että Kirkkosaari on joko palvellut jumalanpalvelusten pitopaikkana, toiminut väliaikaisena hautausmaana ennen vainajien siirtämistä siunattuun Lohtajan kirkkomaahan tai että siellä on peräti sijainnut pieni kirkko. Luultavimmin Kirkkosaari on toiminut nimenomaan väliaikaisena hautausmaana ja niinkin ollen saaren nimi johtuu siis sen kirkollisesta käytöstä.

Vuonna 1991 valmistui seurakuntalaisten talkoilla Tuikan kylän edustalle Parannan lahden ääreen Metsähallituksen luvalla Kirkkosaareen pieni hiljentymiskappeli muistomerkiksi menneitten sukupolvien työlle sekä hiljentymispaikaksi tämän päivän vesillä liikkujille, kalastajille ja metsästäjille.

Kirkkosaaren hiljentymään tulevaa tervehtii Annikki Hautalan ja Åke Utterin valmistaman alttaritaulun teksti: ”Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti. 1 Moos. 28”

Kirkkosaari toivottaa paikkakuntalaiset sekä vieraat pysähtymään sen sanoman ääreen, josta rannassa seisova risti muistuttaa. Se on tarkoitettu tämän päivän ihmisille rukouksen ja hiljentymisen paikaksi kiireisen maailman keskellä.

Kirkkosaaresta on löydetty kiviröykkiö ja 5 kuoppaa, joiden epäillään olleen pronssi-rautakauden aikaisia keittokuoppia. Kohdetta ei kuitenkaan ole tutkittu, joten kivirakenteiden syntyajankohta ja käyttötarkoitus ei ole varmistunut. Saaresta on löydetty myös hyvin säilynyt, mesoliittiselta ajalta peräisin oleva, pallonuija. Esineen arvioidaan siis olevan yli 7000 vuotta vanha ja sitä on todennäköisimmin käytetty välineenä hylkeen pyynnissä.

Änäkkälän kirkko

Kolmas ns. Änäkkälän kirkko sijaitsi Änäkkälässä n. kolme kilometriä kirkonkylältä Kinnulan suuntaan. Se oli käytössä vielä 1820-luvulla ja kirkonpaikka on yhä edelleen kiviaidan ympäröimänä. Änäkkälän kirkon saarnatuoli on saatu lahjaksi Vetelistä v. 1685 ja palveltuaan seurakuntaa se siirrettiin Suomen Kansallismuseon Suomenlinnan varastoon. Änäkkälän kirkko korjattiin v. 1754 ja se alkoi pienuntensa vuoksi – mahtui vain 80 henkilöä – olla aikansa päässä. Kirkon ahtautta lisäsi Kinnulan kylän asukkaiden käynti Lestijärven kirkossa koska heillä tänne oli lyhyempi matka kuin Viitasaarelle.

• Lähde: Lestijärven seurakunnan ja kirkon historiaa: Pentti Laasasen Lestijärven kirkon 150-vuotisjuhlaa varten keräämä aineisto

Lestijärven kolmas kirkko sijaitsi Änäkkälässä. Kahdesta aikaisemmasta kirkosta ei ole asiakirjoihin perustuvia tietoja, vain hajanaisia mainintoja kuten, että Änäkkälän kirkko oli Lestijärven kolmas kirkko. Joidenkin tietojen mukaan tämä Lestijärven kolmas kirkko on rakennettu Änäkkälään vuonna 1517. Änäkkälän kirkko oli pieni ja muutenkin vaatimaton. Kirkonkokouksen pöytäkirja vuodelta 1804 kertoo, että kirkko oli rakennettu jykevistä honkahirsistä ja rakennustapa oli kömpelö. Kirkon pituus oli n. 8,5 metriä ja leveys 5,5 metriä, sakaristo kahden metrin pituinen ja lähes puolitoista metriä leveä. Kirkon katto oli tehty paanuista. Kirkkoa korjattiin vuoden 1754 vaiheilla. Kellotapulia ei ollut, vaan kirkonkello oli ripustettu parrujen varaan kirkon lähelle. Kello oli hankittu kymmenen vuotta ennen kirkon purkamista eli vuonna 1818. Kirkon penkkeihin sopi istumaan 80 henkilöä. Penkit riittivät Lestiläisille, mutta kun kinnulalaisetkin kävivät kirkossa, kävi kirkko ahtaaksi. Todennäköisesti Änäkkälän kirkon hirsiä on käytetty uutta kirkkoa rakentaessa, kirkkoherra Per Olof Moberg selvittää, että Änäkkälän kirkon hirsiä käytetyn uuden kirkon lattianiskoina ja laudoiksi sahattuina uuden kirkon paanukaton aluskatteeseen.

Lestijärveläinen Veikko Jussila kertoo mitanneensa vanhan ruumishuoneen ja todenneensa sen saman kokoiseksi Änäkkälän kirkon kanssa ja päätteli kirkon hirsiä käytetyn ruumishuoneen rakentamiseen. Lestijärveläinen pianon rakentaja Svante Lappi kertoi myös käyttäneensä vanhan kirkon lattialankkuja pianon kaikupohjana ja että niistä lähtee pehmeänkova ääni. Hautausmaa sijaitsi kirkon ympärillä, mikä lienee ollut käytössä yhtä kauan kuin kirkkokin. Hautausmaan ympärillä oleva kiviaita on rakennettu 1800-luvulla kirkon purkamisen jälkeen. Viimeinen Änäkkälän hautausmaahan on 23.8.1827 haudattu Elias Puusaaren kuolleena syntynyt poikalapsi. Änäkkälän hautausmaahan on haudattu myös pitäjänapulainen Mathias Arwelander vuonna 14.11.1822. Arwelanderin haudalle ei pystytetty hautakiveä eikä muistomerkkiä vaikka hautapaikka lienee tiedossa.

Änäkkälän kirkonpaikka ja hautausmaa olivat Änäkkälän talon maata, ei siis seurakunnan ja aidattu hautausmaa on edelleenkin yksityisessä omistuksessa.

Lähteet

• Suur-Lohtajan historia I – Kokkola 1957
• Suur-Lohtajan historia II – Kokkola 1977
• Hautala Arto, Lampin Lestin suvut 1684-1900 – Jyväskylä 2002
• Mustonen Alpo, Piirteitä Lestijärven seurakunnan elämästä – Kokkola 1946
• Laasanen Pentti, Lestijärven seurakunnan ja kirkon historiaa, Kokkola 1977
• Keto-Tokoi Liisa, Kruununkyttä Änäkäinen, Lestin Mutti 2002
• Kaikupohja Lestijärven vanhan kirkon lattiapuista, Kokkola-lehti 1955
• Moberg Per-Olof, Oliko Lestijärvellä kirkko jo keskiajalla?, Lestin Mutti 1999
• Jussila Veikko, Polttopuiksi Pappilan renkitupaan, Lestin Mutti 2000
• Moberg Per-Olof, Lestin vanhan kirkkopitäjän vaiheita, Lestin Mutti 2006

Lestijärven nykyinen kirkko

Lestijärven nykyinen kirkko eli neljäs kirkko päätettiin rakentaa Lapinmäelle, hiekkaharjulle, lähelle Lestijärven rantaa. Tätä varten tehtiin anomus kuninkaalle kirkonkokouksessa 21.03.1804. Alustavat piirustukset laati kuuluisa Heikki Kuorikoski (1772–1846) Kaustiselta, joka on rakentanut useita muitakin kirkkoja. Piirustuksia ei kuitenkaan hyväksytty Tukholman kuninkaallisessa Yli-intendentin konttorilla, vaan siellä teetettiin G. af Sillenillä uusi suunnitelma. Sillenin piirustuksiakaan ei täysin hyväksytty, sillä hän oli sijoittanut ikkunat lähes räystään tasoon. Hän arvelikin sen herättävän ihmettelyä mutta perusteli suunnitelmaansa sillä, että ”kota ylemmäksi ja kuta leveämmät ikkunat tehdään, sitä enemmän silmät ja myös ajatukset kohoavat ylös. Kirkko ei ole myöskään mikään seurasali eikä tavallinen asuinhuone, josta halutaan nähdä myös rakennuksen ympäristö. Ikkunoista tapahtuva vetokin on otettava huomioon. ”

Rakennussuunnitelman toteuttaminen vaati 20 vuotta varojen puutteen vuoksi. Vasta vuonna 1827 lestijärveläiset näkivät uuden kirkon valmistuvan Heikki Kuorikosken johdolla. Kirkko vihittiin käyttöönsä 23.09.1827. Vihkimisen toimitti kirkkoherra Carl Gustaf Elfving, joka oli luonnehtinut vihkimistilaisuutta seuraavasti: ”akat itkivät, mutta miehet olivat vaihtamassa hevosia”.

Vuosien varrella kirkkoon on tehty seuraavia korjauksia: kellotornin siirtäminen, ikkunoiden korottaminen ja yläpäistä suippokärkisiksi muuttaminen. Kirkon harjaa on korotettu, jolloin vesikatto on tullut jyrkemmäksi. Vuonna 1935 kirkkoon asennettiin paanukatto ja vuonna 1952 arkkitehti Niilo Mattila suunnitteli mm. urkulehterin. Samalla kirkko vuorattiin, penkit uusittiin, ikkunat varustettiin tuplilla. Puulämmitteiset kaminat antoivat kirkkoon lämpöä ja samalla vedettiin sähkö ja suoritettiin sisämaalaus. Sittemmin kirkko on liitetty hakelämpöön. Vuonna 1963 tervauksen Kirkon kattoa on tervattu useita kertoja ja mainittakoon, että v 1963 suorittivat silloinen kirkkoherra ja poliisi. Viimeisimmän kerran katto on tervattu v. 2020.

Kirkkoon on tehty useita pieniä korjauksia ja huoltotöistä, joilla on parannettu kirkon turvallisuutta mm. asentamalla pienpisarajärjestelmä alueen kirkoista ensimmäisenä. Kirkossa on kulunvalvonta järjestelmä. Viimeisin ulkomaalaus on tehty v.-2001 Kirkon yläpohja on eristetty hengittävällä selluvillalla, alapohja on puhdistettu rakennusjätteistä ja kirkon ympäristö on salaojitettu. Kirkkopihalla sijaitsee sosiaalitila, joka on saneerattu vanhasta vainajien säilytystilasta/varastosta ja säilytetty ulkoasultaan Museoviraston ohjeistuksen mukaisesti. Kirkkoa maalatessa on jätetty näkyviin jokaista aikakauden maalia. Kirkko on ollut alun perin hirsipinnalla, ilman maalia köyhyyden vuoksi.

Kirkkoon mahtuu n. 400 henkilöä ja sitä on pidetty kauniina ja vaatimattomana kirkkona. Vuonna 1976 kirkkoon asennettiin kristallikruunut. Seinillä ovat vanhat lampetit edelleen käytössä.

Kirkon alttaritaulu, soittimet ja vaivaisukko

Kirkon alttaritaulun on maalannut v 1935 vain 18-vuotias Beata Ekelund ja se esittää Vapahtajan taivaaseen astumista. Alttaritaulu on hempeä väritykseltään ja luonteeltaan kepeä verrattuna useisiin synkkäaiheisiin alttaritauluihin. Väritys sopii Lestijärven kirkon värimaailmaan ja alttaritaulu on erikoinen myös siitä, että sen on maalannut nuori nainen, mikä oli harvinaista tuohon aikaan.

Saarnatuoli, jonka Heikki Kuorikoski valmisti samanaikaisesti kirkon rakentamisen kanssa, on yksinkertainen mutta kaunis. Kirkon soittimena oli aina vuoteen 1962 saakka urkuharmoni ja sen jälkeen elektroniurut. Vuonna 1976 päätettiin hankkia 8-äänikertaiset urut urkurakentamo Hans Heinrichiltä Maksamaalta. Lestijärven kirkon pianon kaikupohja on tehty kirkon vanhoista lattialaudoista.

Vaivaisukosta löytyy ensimmäinen maininta v. 1840. Sen historia on hämärän peitossa. Se lukeutuu kylläkin ”vaivaisukkojen aateliin”, sillä se oli Tukholmassa Pohjolan Museossa järjestetyssä ”Suomen vaivaisukot” -näyttelyssä. Toisen matkan se teki Helsinkiin tuomiokirkon kryptassa järjestettyyn näyttelyyn. Molemmista näyttelyistä on saatu sellainen käsitys, että Lestijärven vaivaisukko on jossain mielessä erikoinen. Myöhemmin vaivaisukko on käynyt Seinäjoella pidetyssä näyttelyssä.

Kirkon etuosassa on T-silmukka huonokuuloisia varten. Tänä päivänä lähetykset Lestijärven kirkosta voi katsoa tietokoneen välityksellä asuipa katsoja sitten missä päin maailmaa tahansa.

Lähde: Pentti Laasasen Lestijärven kirkon 150-vuotisjuhlaa varten keräämä aineisto

Lisää tietoa Lestijärven kirkosta löydät osoitteesta: www.toholamminseurakunta.fi