Lestijärven kotiseutumuseo

Lestijärven nähtävyyksiin kuuluu kotiseutumuseo, josta löytyy vanhoja rakennuksia kuten tuulimylly ja vanhoja heinäaittoja. Esillä museon päärakennuksessa on vanhoja Lestijärven historiaan liittyviä esineitä. Alueelta löytyy myös Lestijärven vanhin säilynyt hirsitalo, jota käytetäänkin museon päärakennuksena. Talo on rakennettu vuonna 1784. Lestijärven keskustassa sijaitsevaan museoon pääset tutustumaan ottamalla yhteyttä kunnantoimistoon.

Lestijärven kotiseutumuseo

Osoite: Rantatie 2, 69440, Lestijärvi

Lapin talo

Lestijärven kotiseutumuseon päärakennus (Lapin talo) on rakennettu vuonna 1784 ja siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1956. Lappi-nimeen liittyy monipolvinen ja vuosisatainen sukujen historia. Lapin talo on tiettävästi vanhin Lestijärvellä säilynyt hirsirakennus ja noudattaa pääosin alkuperäistä pohjaratkaisua. Korjausten yhteydessä talon seinistä on löydetty pieniä tapettifragmentteja ja sisäkatto on alun perin kalkittu valkoiseksi, mikä voi kuvastaa talon vaurasta ja edistyksellistä menneisyyttä.

Päärakennus oli pitäjän ”napatalo”, jossa on pidetty pitäjän- ja kuntakokouksia sekä kinkereitä. Talon isännät olivat paikkakunnalla vaikutusvaltaisia ihmisiä, muun muassa lautamiehiä.

Tervanpoltto oli merkittävä ja joissakin tapauksissa ainoa elinkeino Lestijärvellä. Lapin talossa 1830-luvulla pidetyissä pitäjänkokouksissa vastustettiin ankarasti kruununvoudin ajatusta tervanpolton lopettamisesta. Kun valtio lopulta 1880-luvulla irrotti kruunun metsät yhteisistä metsistä, tervanpoltto väheni alueella merkittävästi, sillä kruunun metsistä tervaksia ei saanut enää hakea. (Lähde: Genius Loci – Keskipohjalaiset kulttuuriperintöreitit)

Tarinaa:

”Lapin talossa on ollut iso seitsemäntoista leivän takka ja metrisillä haloilla sitä on lämmitetty. Kun nälkävuodet olivat pahimmillaan, taloissa kiersi nälkiintyneitä ihmisiä kyselemässä ruokaa ja jonkunlaista suuhun pantavaa. Sitten kävi niin, että taas kerran Lapin taloon oli tullut tällainen nälkiintynyt mies, joka ei muuta keksinyt kuin mennä suureen uuniin, jonne oli tietenkin tipahtanut jyviä ja varissut jauhoja. Hän oli mennyt uuniin keräämään sinne tipahtaneita ruoka-aineita. Kävi sitten niin onnettomasti, että hän oli niin heikossa kunnossa, ettei hän päässytkään sieltä uunista pois vaan kuoli uuniin. (Lähde: Timo Lapin tarina kirjassa Genius Loci – Keskipohjalaiset kulttuuriperintöreitit)