Nälkävuodet 1867-1868
Lestijärven hautausmaalla sijaitsee vuosina 1867-1868 nälkään kuolleiden muistomerkki, jonka on suunnitellut arkkitehti Sulo Kalliokoski. Muistomerkissä lukee ”Kuka teistä antaa pojallensa kiven kun tämä pyytää leipää”. Nälkävuosien kurjuutta kuvaa seuraava kirjoitus:
Kansa oli uupunut, kun elettiin kevättä 1867. Ihmiset puhuivat keväästä, jota ei tullut. Talvi oli runsasluminen, Juho Niemen kertoman mukaan tienviitat Lestijärven jäällä seisoivat vielä kolme päivää ennen juhannusta. Jälleen halla vei kylvöt syyskuun alussa. Keväällä 1868 hätä oli suurin. Kuolleisuus oli silloin myös korkeimmillaan. Lestijärven noin 600 asukkaasta kuoli sinä vuonna 65 eli yli kymmenesosa. Kansa oli liikkeellä ja levitti nälän mukana lavantautia. Eräät lestijärveläisetkin harhailivat leipää etsien aina Viipuriin saakka ja kuolivat siellä lavantautiin. Edelleen Juho Niemi on kertonut, että erityisesti kolme nälästä aiheutunutta kuolemantapausta jäi ihmisten mieliin. Leskelän äijä kuoli uuniin, Hirvisen Erkki Vehkalammin niittyladon eteen ja ”Lorikka-Aapa” kuoli Syrin kylässä. Petäjänparkki oli hyvää uutista olkiin ja ruumeniin verrattuna.
Erittäin hyvin kuvaa ahdinkoaikaa 11.11.1867 pidetty kirkonkokouksen pöytäkirja, johon on kirjoitettu seuraava päätös:
”Kun näkyy mahdottomaksi täällä tästä lähin elää, syystä, että ainoa elatuskeino, joka täällä on tähän asti mahdollinen ollut, nimittäin metsäntuotteiden valmistus ja myyminen, kohta ei ole enää olekaan mahdollista, koska taloudellisten metsät melkein ovat loppuneet, niin päätti seurakunnan saapuvilla olevaiset jäsenet yksimielisesti, että nöyrästi pyytää läänin Herra Kuvernööriltä tiedustelemaan Venäjän Keisarikunnan hallitukselta, jos mainittu hallitus antaisi heille luvan muuttaa asumaan Venäjän maan eteläosaan, ja jos heille annettaisiin siitä etuoikeuksia, joita ennen annettiin niille siirtolaisille, jotka muuttivat Venäjälle asumaan. Jos mieluinen vastaus annettaisiin, niin päätti seurakunnan jäsenet suorittaa heidän velkojansa kruunulle kiintiällä eli irtaimella omaisuudellansa ja ensi keväänä täältä lähteä pois.”
Tämän päätöksen alla on mm. nälän torjumiseksi tarmokkaasti toimineen pitäjänapulainen pastori Gustav Oskar Aspelinin nimi.
Lestijärven köyhäinhallituksen puheenjohtajana Aspelin joutui johtamaan avustustoimintaa nälkävuosina ja teki siinä toimessa hyvin suuria palveluksia hätää kärsiville ihmisille. Toiminnassaan hän sai lempinimen ”Lestijärven Josef”. Lestijärveläiset saivat useita raha- ja viljalainoja. Huomattavin hätäaputyö Lestijärvellä raskaimpina nälkävuosina oli maantien rakentaminen nykyään Halsuaan kuuluvalta Kanasen kylältä Lestijärven Kangasvierin kylälle. Miehen päiväansio oli kourallinen viljaa.
Lähde: Pentti Laasasen keräämä aineisto
- Lestijärven srk:n nettisivut www.kase.fi/seurakunta/
